Susanna Saapunki, entinen suomalainen hiihtäjä, josta tuli vuorijuoksija, on ylittänyt maantieteelliset rajoitukset noustakseen Suomen ainoaksi ammattimaiseksi vuorijuoksijaksi. Hänen tarinansa on omistautumisen tarina.
Useimmat suomalaiset myöntäisivät vastahakoisesti, että heidän maassaan ei ole vuoria, vain tuntureita tai korkeita kukkuloita. Tämän maantieteellisen piirteen puuttuminen nostaa entisen hiihtäjän Susanna Saapungin menestyksekkään siirtymisen rinteiltä Suomen ainoaksi ammattimaiseksi vuorijuoksijaksi toiselle tasolle.
Hän lopetti hiihtouransa kaudella 2020/21 keuhko-ongelmien vuoksi, ja sen jälkeen hänestä on tullut ensimmäinen suomalainen, joka on voittanut vuorijuoksun maailmancup-kilpailun, ja hän on nyt naisten maailmanlistalla seitsemäntenä. Tämän menestyksen hinta oli Rovaniemeltä lähteminen ja muuttaminen Italian Alpeille – hinta, jota hän ei kadu.
Aonach tapasi hänet urheilun välikaudella, jolloin hän siirtyy hiihtovaellukseen (skimo), joka on olennainen osa hänen talviharjoittelurutiiniaan.
Kurinalaisuus, monimuotoisuus ja päättäväisyys
Vaikka vuorijuoksu on edelleen suhteellisen tuntematon laji Suomessa, se kukoistaa Alppimaissa. Sitä hallinnoivat World Mountain Running Association (WMRA) ja World Athletics, ja se on Maailman Antidopingtoimiston (WADA) tiukkojen standardien alainen. Jokainen tapahtuma on myös säännelty yleisurheilulisenssin puitteissa.
Vuorijuoksukilpailut kattavat eri matkoja, maastoja ja haasteita, ja ne sopivat kaikentasoisille ja -ikäisille osallistujille. Varusteista, kuten sauvoista ja kompassista, riisutut radat on suunniteltu juostaviksi, eivätkä ne ole teknisiä, kuten skyrunningissa tai polkujuoksussa.
On myös kolme tapahtumamuotoa: lyhyt pysty, normaali ylämäkikilpailu ja normaali matka. Susanna Saapunki suosii 10 kilometrin ylämäkikilpailua ja 15 kilometrin normaalimatkaa korkean aerobisen kapasiteettinsa eli VO2max-arvonsa vuoksi – suurin hapenottokyky maksimirasituksen aikana.
”Minulla on erittäin korkea hapenottokyky hiihtoajoiltani. Hiihto opetti minulle laajan harjoittelun arvon, mutta siirtymiseni uuteen lajiin avasi uuden maailman fyysiselle vaatimukselle. Hiihto sallii satunnaiset lepohetket, mutta vuorijuoksu vaatii jatkuvaa ponnistelua, ja uupumus uhkaa 45–90 minuutin hellittämättömän tahdin jälkeen.”
Kestävyyslajit rasittavat sekä kehoa että mieltä, mutta Susanna Saapungille siirtyminen pois Suomen pakkaskeleistä on ollut hyödyllistä hänen keuhkoilleen. Lapsena diagnosoitu astma, kylmä sää vaikutti syvästi hänen uraansa, pääasiassa siksi, että FIS:n maastohiihdon maailmancup koostuu monista sprinttikilpailuista.
”Olin usein sairaana talvisin, koska keuhkoni sattuivat, mikä tarkoitti, etten voinut hiihtää lähellekään potentiaaliani. En voinut saavuttaa tuloksia, jotka minun olisi pitänyt saavuttaa fyysisillä ominaisuuksillani. Vuorijuoksuun siirtymisen jälkeen en ole katunut päivääkään.”
Inspiraatiosta integraatioon
Kipinä Susanna Saapungin vuorijuoksukärpäsen iskemiseen syttyi, kun hän ja hänen miehensä Ville Miettunen alkoivat vierailla Italiassa kesäisin. Siellä hän tajusi nopeasti luontaisen lahjakkuutensa lajiin. Kannustusta Keski-Euroopan vertaisilta seurasi nopeasti, kun hänen pätevyytensä kävi ilmi.
”He eivät voineet uskoa, että olen maastohiihtäjä ja voin juosta niin hyvin vuorilla, varsinkin kun meillä ei ole suomalaisia vuorijuoksijoita; meillä on vain polku- ja ultrajuoksijoita. Vuonna 2021 tein ammatillisen päätöksen muuttaa pois Suomesta Pohjois-Italiaan. Jos haluan olla yksi maailman parhaista, minun on asuttava vuorilla.”
Pariskunta asuu nyt Valfurvassa, noin kahden kilometrin päässä Bormiosta, 1 400 metrin korkeudessa. ”Se ei ole niin korkealla; olemme ’sekamelskassa’. Jos menee yli 1 800 metriin, siitä tulee korkeusharjoittelua. Minun piti hitaasti lisätä juoksumatkoja kahden ensimmäisen vuoden ajan välttääkseni vammoja. Tänä vuonna aion juosta hieman yli 5 000 km.”
Hänen harjoittelunsa noudattaa samoja periaatteita kuin maantie- tai ratajuoksijan. ”On tärkeää, että on hyvä ja vahva rytmi. Joskus harjoittelen tasaisella, ja joskus harjoittelen ylämäkeen vuorilla. On selkeitä volyymiviikkoja ja korkean intensiteetin viikkoja. On varmistettava riittävä aerobinen harjoittelu, jotta ei menetä parasta kilpailuvauhtia.”
Hän käyttää myös pyöräilyä ja voimaharjoittelua olennaisena osana kokonaisuutta. Skimo, eli hiihtovaellus, on hänelle välttämätön talviharjoittelumuoto. ”Sillä saa paljon nousumetrejä jyrkillä nousuilla ja korkeissa paikoissa. Kilpailen myös – viime helmikuussa oli ensimmäinen skimo-maailmancup-kilpailuni, ja sijoituin 13. ja 7. maailmanmestaruuskilpailuissa.”
Kolme hiihtovaelluskilpailua on lisätty vuoden 2026 talviolympialaisiin ensimmäistä kertaa, mutta ohjelmassa on vain sprinttikilpailuja. Puhuessaan suomalaiselle iltapäivälehdelle Iltalehti joulukuussa, hän sanoi, että sprintti ei ole oikeaa skimoa ja että olympialaiset eivät ole tavoite hänelle tällä hetkellä.
Tulevaisuuteen keskittyminen
Ilman olympia-koon häiriötekijöitä näköpiirissä Susanna Saapunki keskittyy edelleen hienosäätämään kasvavaa menestystään vuorijuoksijana.
Hänen merkittävän kuudennen sijansa jälkeen vuoden 2022 vuorijuoksun MM-kisoissa Thaimaassa, hänen vauhtinsa jatkui läpi vuoden 2023. Hän erottui kahdella ensimmäisellä sijalla ja neljällä palkintokorokesijoituksella erilaisissa vuorijuoksun maailmancup-kilpailuissa.
Vuoden 2024 kauteen katsoen Saapunki on asettanut tavoitteekseen kilpailla Euroopan yleisurheilun maastojuoksun mestaruuskilpailuissa Ranskassa tänä kesänä. ”Lopulta pyrin voittamaan kultaa sekä ylämäki- että klassikkokilpailuissa MM-kisoissa kahden vuoden kuluttua.”
Vankkumattomalla päättäväisyydellä hän uhkuu itseluottamusta kykyynsä nousta vuorijuoksun huipulle, osoittaen, että ei tarvitse olla kotoisin vuoristoisesta maasta ollakseen vakavasti otettava kilpailija.
--
Seuraa kanssamme Susanna Saapungin matkaa vuorijuoksun karuissa maastoissa. Pysy kuulolla hänen tulevien kilpailujensa ja voittojensa päivityksistä.
Haastattelija ja kirjoittaja: Asa Butcher