Suomalainen kestävyysjuoksija Diana Wikblom nautti jalkavamman jälkeen kesästä, joka oli täynnä ennätyksiä. Aonach tavoitti hänet Vantaan maratonin merkittävän suorituksen jälkeen.
Kuva Ari Lassila
Kesän täynnä henkilökohtaisia ennätyksiä useilla matkoilla, suomalainen kestävyysjuoksija Diana Wikblom jätti lopullisesti taakseen ikävän muiston jalkavammastaan parantamalla edellistä maratonaikaansa vaikuttavat kuusi minuuttia kauden 2023 viimeisessä kilpailussaan.
Kulunut vuosi on ollut oppimiskokemus 49-vuotiaalle, kun hän löysi odottamattoman rakkauden pyöräilyyn, sitoutui kokosydämisesti johdonmukaiseen harjoitteluun ja vahvisti tavoitteensa osallistua ensi vuoden yleisurheilun veteraanien MM-kisoihin.
Vantaan maratonin menestyksen jälkeen, jossa hän sijoittui ikäryhmässään seitsemänneksi, Aonach istui alas Dianan kanssa kuulemaan hänen matkastaan viime kuukausina ja selvittämään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Kokemuksen ja kehityksen tavoittelu
Toukokuussa Diana yritti Helsinki Maratonia, toista maratonia juoksu-urallaan. Hän joutui kuitenkin keskeyttämään kärsittyään plantaarifaskiitista, joka aiheuttaa kantapääkipua. Muutaman viikon levon ja runsaan fysioterapian jälkeen hän sai ongelman hallintaan ja heittäytyi kesään, joka sisälsi 18 rata- ja tiekilpailua, vaihdellen 800 metristä, 5 kilometristä ja 10 kilometristä maratoniin.
Kuva Anna-Lena Mäenpää
”Koko kesän olen harjoitellut ja keskittynyt lyhyempiin matkoihin, koska tarvitsin lisää kilpailukokemusta. Minulla oli hermoja lähtöviivalla ja tarvitsin enemmän harjoitusta kilpailuun valmistautumisessa. Kohtelin jokaista kilpailua hyvänä harjoituksena laadukkaan session sijaan. Juoksin ennätyksiä kaikilla matkoilla, ja 10 kilometrin kilometrivauhtini on nyt neljä minuuttia, 28 sekuntia.”
Joka päivä ahkerasti työskentelyä puolustavana henkilönä hän otti vastahakoisesti pyöräilyn aluksi kesän alussa vähentääkseen päivittäistä kuormitusta jaloilleen. ”En aluksi pitänyt pyöräilystä, mutta tunnin aamusessiot tuntuivat hyviltä. Pyöräily on kuin palauttavaa harjoittelua; se on vähärasitteista ja sykkeeni on matala. Yksin auringonnousun ja lintujen laulun kanssa oleminen oli myös kaunista. Nyt kaipaan sitä, koska aamuisin on kylmä ja pimeää.”
Hitaat iltapäivän maastojuoksulenkit, vastapainona maantiejuoksulle, seurasivat usein aamupyöräilyä. Hän teki haastavan harjoituksen näiden pidempien juoksusessioiden aikana, juosten kuusi 20 minuutin intervallia maratonvauhdilla, välissä viiden minuutin rauhallista hölkkää. Hän sisällytti harjoitteluun myös kahdeksan sarjaa yhden kilometrin osuuksia, vaihdellen maratonvauhdin ja hitaamman vauhdin välillä, halliten tehokkaasti energiaansa vaihtelemalla nopeuksiaan.
Tankkaushaasteet ja sääolosuhteet
Lyhyempiin matkoihin keskittynyt kesä jätti hänelle vain muutaman viikon aikaa valmistautua kunnolla maratoniin. Kaksi viikkoa aikaisemmin juostun puolimaratonin jälkeen hän tunsi olevansa väsynyt kaikesta harjoittelusta, ja Suomen sää oli jo kylmempi. ”Tiesin olevani hyvässä kunnossa, mutta en ollut varma, pystyisinkö juoksemaan pitkän matkan haluamallani vauhdilla.”
Viikkoa ennen kilpailua Diana oli innokas jatkamaan juoksemista, mikä sai hänen mielessään kamppailemaan, juoksisiko hitaammin vai nopeammin. Hän kuitenkin hillitsi itsensä tunnustaen, että tasaisen vauhdin ylläpitäminen oli välttämätöntä uupumuksen välttämiseksi, ja tavoitteena oli päästä maaliin. Hän aloitti kilpailun sillä vauhdilla, johon oli harjoitellut. Hän piti vauhtia yllä viimeiset 10 kilometriä, kunnes hänen energiatasonsa heikkenivät, osittain kylmän ja märkän sään vuoksi.
”Koska en ehtinyt tehdä paljon maratonharjoituksia ajanpuutteen vuoksi, minulla oli myös ongelmia vatsan kanssa tankkauksen suhteen. Kun juoksen yli kaksi tuntia, tuntuu, että vatsani väsyy eikä pysty käsittelemään energiaa. Olin päättänyt, että alussa tankkaisin enemmän, jotta kehoni voisi ottaa sen vastaan ja minulla olisi sitä myöhempää varten.
Alun perin hän aikoi ottaa energiajuomia kahdelta ensimmäiseltä asemalta ensimmäisellä kierroksella ja ohittaa kolmannen, sitten palata hakemaan kaksi pulloa myöhemmin. Jano kuitenkin yllätti, ja hän nappasi kofeiinilla terästetyn vesipullon kolmannelta asemalta.
”Noin 30 kilometrin kohdalla tunsin yhtäkkiä, että kehoni ei kestä mitään. Pelkäsin, että minkä tahansa ottaminen lähettäisi minut vessaan. On parempi väsyä kuin saada vatsa sekaisin, koska tiedän, miten se menee... Jos olisin onnistunut nauttimaan kofeiinigeelin, olen varma, että siitä saatu henkinen piristys olisi auttanut minua juoksemaan paljon kovemmin lopussa. Sen sijaan luotin jäljellä oleviin energiavarastoihini.”
Mestaruudet ja kestävyystavoitteet
Talven lähestyessä Vantaan maraton oli vuoden viimeinen suuri juoksutapahtuma Suomessa. Kevättä kohti Dianan suunnitelmat vievät eri suuntaan. ”Olen päättänyt olla osallistumatta maratonille tuolla kaudella, koska vammariski tuntuu epäviisaalta. Sen sijaan aion osallistua lyhyempiin kilpailuihin, keskittyä harjoitteluun ja mahdollisesti kilpailla puolimaratonilla. Syksyllä valitsen maratonin ja harjoittelen hieman pidempään kuin tällä kertaa.”
Kuva Ari Lassila
Ensi vuonna hän siirtyy 50–54-vuotiaiden ikäryhmään, ja se on tärkeä vuosi, koska 25. yleisurheilun veteraanien MM-kisat pidetään Göteborgissa, Ruotsissa. Tämä tapahtuma kattaa laajan kirjon kilpailuja, ratajuoksusta puolimaratoneihin, ja kilpaileminen on yksi Dianan tavoitteista vuodelle 2024. Hänen katseensa on kuitenkin jo pidemmällä tulevaisuudessa.
”Lava on pystytetty vuoden 2025 yleisurheilun veteraanien maratonien EM-kisoille, jotka pidetään kauniissa Jyväskylän kaupungissa, noin 270 km Helsingistä pohjoiseen. Tavoitteenani on olla huippukunnossa ja kilpailla. Pitkän aikavälin tavoitteeni on ylläpitää hyvää terveyttä ja jatkuvasti parantaa vauhtiani – se on pitkä projekti.
--
Tutustu Dianan keinoihin ylläpitää hyvinvointiaan ja taktiikoihin vammojen torjumiseksi Urheilijablogissamme.