Suomalainen juoksija Sanna Kivelä jakaa kokemuksensa sitkeydestä ja uudelleen löytämisestään poluilla pitkän koronataudin jälkimainingeissa.
Pandemia antoi suomalaiselle juoksija Sanna Kivelälle yllättävän treeniboostin, mahdollistaen keskittymisen intohimoonsa sulkutilan aikana. Kuitenkin kun hän sairastui Covid-19:ään vuonna 2022, se iski häneen fyysisesti niin kovasti, että hän siirtyi maantiejuoksusta polkujuoksun maailmaan.
Sitkeyden ja uudelleen löytämisen matka
Lapsuudessaan Sanna harrasti monia urheilulajeja, jalkapallosta ja salibandysta suunnistukseen, mutta aina vain hauskanpidon vuoksi. Hän säilytti tämän huolettoman asenteen ja jatkoi samalla filosofialla aikuisvuosinaan, kun hän aloitti juoksemisen noin kymmenen vuotta sitten. Hän viittaa tähän aktiviteettiin lämpimästi "minun, itseni ja minun" omistettuna aikana.
"Aluksi juoksin vain maantiellä, 10 km ja puolimaratonin. Mutta 18 kuukauden aikana ensimmäisen sulkutilan jälkeen vuonna 2020 minulla oli yhtäkkiä runsaasti aikaa harjoitella, koska työskentelen ravintola-alalla. Juoksin useilla maantiematkan harjoittelukerroilla silloin henkilökohtaisen ennätykseni, mutta se päättyi äkillisesti, kun sain koronan kesäkuussa 2022."
Kesti kymmenen hidasta kuukautta toipua viruksen vaikutuksesta hänen sympaattiseen hermostonsa, joka säätelee erilaisia tahdosta riippumattomia kehon toimintoja, kuten sykettä, verenpainetta ja hengitystiheyttä. "Joskus käteni tärisi ja syke oli nopea. Palautumistasoni oli nolla."
Seuraavan vuoden huhtikuussa hän ei ollut kiinnostunut maantiejuoksusta, ja vaikka hän oli elämänsä huonoimmassa kunnossa, hän päätti kokeilla polkujuoksua. "Alussa suurin osa harjoittelusta tehtiin kävelyvauhdilla, mutta polut olivat hauskoja, eikä niitä ollut aiemmin vertailtu. Se oli täysin uusi juttu, joten oli helppo asettaa tavoitteita heikon kuntoni vuoksi. Polkujuoksu antoi minulle myös paljon enemmän fyysistä ja henkistä energiaa kuin maantiejuoksu."
Samana aikana Sanna alkoi työskennellä valmentaja Aki Nummelan kanssa, joka auttoi suunnittelemaan hänen viikoittaisen harjoitusaikataulunsa. "Ilman häntä on helppo tuntea, etten tee tarpeeksi, ja päädyn tekemään liikaa. Hän auttaa minua muistuttamaan, että tämän päivän juoksuvauhdin pitäisi tehdä minut onnelliseksi ja että edistyminen edellisestä viikosta on palkitsevaa. Meillä on uusi minä."
Haasteiden vastaanottaminen ja muiden inspiroiminen
Uusi Sanna Kivelä teki ensimmäisen kilpailuesiintymisensä Bodom Trailissa toukokuussa 2023, juosten 12 km ja tuntien olonsa upeaksi ylittäessään maaliviivan. Kilpailu ei kuitenkaan ollut ongelmaton.
"Lajin aloittelijana en tuntenut reittimerkkejä, jotka opastivat reitillä. Kysyin muilta juoksijoilta lähtöviivalla, pitäisikö seurata punaisia vai keltaisia merkkejä. Maa oli niin märkää, että muta veti kengän jalastani. Se oli kokemus, jota ei tapahdu maantiejuoksussa."
Hän on havainnut selkeän haasteen näiden kahden lajin välillä, huomaten vaikeuden ylläpitää tasaista rytmiä polkujuoksussa. Pystysuora harjoittelu, erityisesti alamäissä, on osoittautunut erityisen vaativaksi. Näistä eroista huolimatta hän ei kaipaa maantiejuoksua. "Olen iloinen, että olen pace-juoksija. En halua enää koskaan juosta niin kovaa maantiellä."
Bodomin jälkeen hän on osallistunut Helsinki Trail Run -tapahtumaan ja sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon Aulanko Tower Trailin 13 kilometrin kilpailussa. "Se oli hyvä kisa minulle. Minulla oli paljon hallintaa enkä juossut maksimiteholla. Se oli hyvä päätös kaudelle. Ensi vuonna aion juosta neljä tai viisi Trail Tour -kisaa, mukaan lukien Vaarojen maratonin 43 km ja yhden maantiekisan pace-juoksijana."
Jos maraton menee hyvin, hän harkitsee muita tavoitteita. ”Ihmiset kysyvät usein mahdollisesta 100 mailin kilpailusta tai jopa pidemmästä, mutta olen edelleen epävarma. Samoin minulta kysytään usein haasteista, jotka liittyvät harjoittelun yhdistämiseen työhöni vuorotyöläisenä ravintola-alalla, koska minulla on tyypillisesti 40 tunnin viikot ja epäsäännölliset aamu- ja iltavuorot.”
Ratkaisu on viikoittainen harjoitusaikataulu hänen valmentajaltaan, jota hän voi käyttää strategisesti suunnitellessaan. "Palautumisjaksojen löytäminen voi olla vaikeaa. Lepopäivinä saatan työskennellä yhdeksän tunnin vuoron jaloillani kantaen lautasia. Vaikka se voi olla päivä ilman juoksua, se ei välttämättä tarkoita todellista palautumispäivää."
Hän korostaa avoimen mielen tärkeyttä siitä, mikä on normaalia. "Jos juokset kello viisi aamulla ja menet nukkumaan kello yhdeksän illalla, tämä on sinun normaalisi. Minä panostan uneen ja ruokaan. Lisäksi muutaman kerran kuukaudessa hemmottelen itseäni tunnin mittaisella float-tankkikerralla, jossa upotan itseni täydelliseen pimeyteen ja hiljaisuuteen, antaen jokaisen lihaksen rentoutua."
Itsestään huolehtiminen on myös keskiössä hänen uudessa Trail Tour Finland -lähettilään roolissaan. "Haluan innostaa muita juoksemaan luonnossa ja pitämään parempaa huolta itsestään. Olit sitten hyvä tai huono, polkujuoksu on kaikille. Se on kaunista, ja haluan välittää tämän viestin. Suosittelen kaikkia kokeilemaan sitä. Ilman pitkää koronatautia en olisi koskaan löytänyt sitä itse."
--
Oletko innostunut Sanna Kivelän uskomattomasta matkasta? Lähde polkujuoksuseikkailuun tänään ilmaisella tankkausvalmennuksella.