Norjan henkeäsalpaavissa maisemissa juoksijat kokoontuivat Salomon Golden Trail Nordic Seriesin finaaliin. Heidän tavoitteensa: valloittaa äskettäin perustettu 29 kilometrin Fýri Trail. Suomalainen polkujuoksija Juho Ylinen istui alas Aonachin kanssa keskustelemaan kilpailusta.
Syyskuussa Salomon Golden Trail Nordic Seriesin finaali järjestettiin ylellisessä Fýri Resortin ympäristössä Hemsedalissa, Itä-Norjassa. Osallistujat, huippu-urheilijoista innokkaisiin amatööreihin, lähtivät haastavalle 29 kilometrin Fýri Trailille, joka oli upouusi reitti. Huomionarvoista on, että kolme parasta kilpailijaa saivat kutsut kilpailla Golden Trail World Seriesissä Italian Il Golfo Dell’Isolassa tänä lokakuussa.
Suomalainen polkujuoksija Juho Ylinen jäi kutsusta niukasti neljänneksi kolmen poikkeuksellisen urheilijan jälkeen. Yhä vaivaavan pettymyksen sävyttämänä hän istui alas Aonachin kanssa muutama päivä tapahtuman jälkeen analysoimaan kilpailustrategiaansa, jakamaan tankkaustaktiikkaansa ja antamaan arvokkaita oivalluksia tuleville Fýri Trailin osallistujille.

Kilpailuun valmistautuminen ja reittitietoja
Kuluneen vuoden aikana karsinta Golden Trail Nordic Series -finaaliin tapahtui useiden Pohjoismaissa järjestettyjen kilpailujen kautta. Näihin kuuluivat Sandnes Ultratrail, Nøsen Hundres, Stranda Fjord Trail Race ja Romsdalseggenløpet Norjassa; Bodom Trail Suomessa; Hammer Trail Tanskassa; ja Salomon 27k Ruotsissa.
Kun Juho Ylinen kuuli kilpailukalenterista viime talvena, hän uskoi vakaasti pystyvänsä varmistamaan paikan sijoittumalla Suomen osakilpailussa viiden parhaan joukkoon. Hänen luottamuksensa oli hyvin perusteltua. ”Voitin Bodom Trailin, mutta en ollut lähelläkään päästäkseni kolmen parhaan joukkoon finaalissa – olin täyden minuutin kolmatta jäljessä. Kuitenkin se oli loistava tilaisuus kilpailla vahvempia juoksijoita vastaan tänä vuonna Pohjoismaiden korkeimmalla polkujuoksutasolla.”
Valmistautuessaan Juho Ylinen oli juossut polkujuoksumaratonin kaksi viikkoa aikaisemmin Nuuksiossa, Suomessa, ja osallistunut Suomen suunnistusmestaruuskilpailuihin viikkoa aikaisemmin. ”Rakastan kilpailemista ja juoksisin mielelläni joka viikonloppu, joten joskus en anna kaikkeani jokaisessa kilpailussa ja käytän niitä harjoituksina. Tällä kertaa kuitenkin sisällytin mäkitreenin ohjelmaani viimeisten kahden viikon aikana, tein muutaman palauttavan juoksun ja minulla oli yksi hyvä harjoitus kilpailuviikolla.”

Vaikka Juho Ylinen oli tyytyväinen kilpailuvalmisteluihinsa, hän myöntää, että olisi hyötynyt tutustumislenkeistä. ”Nopean kilpailun juoksemiseksi reitti tulisi tuntea etukäteen. Silloin tietää, mitä on edessä, esimerkiksi miltä alamäki näyttää. Pitää tietää, onko se tekninen vai helppo ja kuinka paljon energiaa tarvitsee. On myös oltava erittäin varovainen juostaessa nopeasti kivien välissä.”
Reittiin sisältyi neljän kilometrin suhteellisen tasainen osuus. Tämän jälkeen osallistujat kohtasivat haastavan ylämäkiosuuden, jossa nousua oli 700–750 metriä, jota seurasi jyrkkä ja teknisesti vaativa lasku. Tämän jälkeen oli loivempi kahden kilometrin nousu, joka päättyi lyhyeen mutta jyrkkään alamäkeen, joka johti maaliin.
Matkustamisen vuoksi Juho Ylisellä oli aikaa tarkistaa vain reitin ensimmäiset 4 km ja viimeiset 5 km, ja hän katuu, ettei käyttänyt kellonsa GPS-seurantaa. ”Oli hetkiä, jolloin en ollut varma, minne mennä. Näin ihmisiä edelläni, mutta en tiennyt, miten he olivat päätyneet sinne. Polku oli kapea, ja merkinnät olivat maassa silmien tason sijaan. Kylmä sää vaikutti myös asiaan.”

Reitin korkein kohta oli hieman alle 1 400 metrissä, ja lunta oli näkyvissä noin 1 600 metrissä, joten kylmä lämpötila vaikutti hänen tankkausstrategiaansa. ”Meillä oli huoltopiste 11 kilometrissä, joten kannoin puoli litraa urheilujuomaa, jossa oli 75 grammaa hiilihydraatteja, ja join sen ennen kuin saavuin huoltohenkilöstön luo, jotka antoivat minulle uuden annoksen. Aioin juoda sen seuraavien 12 kilometrin aikana, koska viimeiset 5 kilometriä olivat alamäkeä ja veisivät vain hieman yli 15 minuuttia.”
Hän odotti kilpailun kestävän noin 2:30 ja halusi saada keskimäärin noin 80 grammaa hiilihydraatteja tunnissa. Tämä tarkoitti kahden geelin ottamista 15 ja 20 kilometrin kohdalla, yhteensä 200 grammaa hiilihydraatteja. ”Sään vuoksi en halunnut syödä. Join juomia ja otin yhden kofeiinigeelin noin 35–40 minuuttia ennen maalia. Yritin saada enemmän, mutta neste oli liian kylmää, ja geelit olivat muuttuneet sohjoksi, mikä vaikeutti sisällön puristamista ulos.”
Huolimatta kylmästä säästä, tuntemattomasta reitistä ja paikasta Italiassa jäämisestä, Juho Ylinen myöntää, että kilpailu oli vaivan arvoinen. ”Sadat ihmiset majoittuivat Fýri Resortissa, mikä lisäsi tunnelmaa – en ole koskaan kilpaillut niin monen ihmisen kanssa. Onneksi seuraavan päivän sää oli aurinkoinen, mikä antoi meille mahdollisuuden nauttia upeista vuori- ja laaksomaisemista.”
--
Oletko valmis valloittamaan omat polkujuoksutavoitteesi? Liity Aonach-seikkailuun ilmaisella tankkausvalmennuksellamme täällä.