Kaisa Tanskasen matka maratoneista äitiyteen ja hänen voittoisa paluunsa Ultra Trail Tour Finlandiin (UTTF) on tarina sinnikkyydestä, odottamattomista voitoista ja kilpailullisen polkujuoksun käsikirjoituksen uudelleenkirjoittamisesta synnytyksen jälkeen.
Jokaisen Bridgedale Ultra Trail Tour Finlandin (UTTF) kolmen ultrapitkän polkujuoksun voittaminen on merkittävä saavutus mille tahansa urheilijalle yhden kauden aikana. Tämän saavutuksen nostaa vielä korkeammalle Kaisa Tanskasen tarina, joka neljän vuoden tauon jälkeen synnytyksen johdosta ei ainoastaan tehnyt voittoisaa paluuta, vaan myös voitti himoitun UTTF Tour -mestaruuden ensimmäisellä yrittämällään vuonna 2023.
Kaisa harjoitteli raskauden ja synnytyksen jälkeisenä aikana vähemmän kuin ennen äitiyttä, mikä kyseenalaisti vallitsevat oletukset kilpailulliseen juoksuun palaamisesta synnytyksen jälkeen. Tässä Aonachin haastattelussa hän pohtii saavutustaan ja jakaa näkemyksiään siitä, miten hän valloitti UTTF:n pelottavat 456 km valtavalla menestyksellä.
Maratoneista äitiyteen
”Halusin juosta maratonin kerran elämässäni, ja sitten tein sen. Silti se ei ollut tarpeeksi. Mieheni, Tuukka Tanskanen, joka on myös ultrajuoksija, tutustutti minut polkujuoksuun, josta on nyt tullut elämäntapa. Aioin osallistua UTTF:ään vuonna 2020, mutta pandemia johti siihen, että kiertue peruttiin kyseisenä vuonna. Mutta en pidä keskeneräisistä asioista”, Kaisa nauraa.
Vuoden 2022 alussa hän sai poikavauvan, ja vuotta myöhemmin hän alkoi keskustella miehensä kanssa mahdollisuudesta osallistua UTTF:ään. ”Poikani oli tarpeeksi vanha pärjätäkseen ilman minua, ja edellisestä kilpailustani, joka oli Kullamannen 100 mailia vuonna 2019, oli kulunut muutama vuosi. Pelkäsin, etten enää pystyisi siihen, joten menin Nuuksio Classiciin vuonna 2022 nähdäkseni, miltä juokseminen taas tuntuu, ja se tuntui hyvältä.”
Sijoituttuaan viidenneksi naisten 70 km:llä hän alkoi harjoitella NUTS Karhunkierros 166 km:lle valmentaja ja ystävä Teemu Saranpään avustuksella, joka oli laatinut hänelle harjoitussuunnitelman ensimmäistä UTTF-yritystä varten. ”Suunnitelmana oli tehdä asiat kunnolla, koska panostan enemmän määrään kuin laatuun. Viikoittainen juoksumääräni tänä vuonna oli keskimäärin 55 km, mikä kuulostaa vähäiseltä ultrajuoksijalle, mutta se toimi minulle hyvin.”
Aluksi strategia alkoi ja päättyi Karhunkierrokseen osallistumiseen, koska epäonnistuminen olisi merkinnyt suunnitelmien muutosta. ”Emme ajatelleet muita kilpailuja. Kuitenkin lopullinen tulos oli odottamaton, kun päätin osallistua kiertueelle viime syksynä.”
Kuva Simo Vilhunen
Voitto koettelemuksista
Vanhemmuus ja lapsi päiväkodissa tarkoittavat, että sairaudet ovat yleisiä, eikä Kaisa ollut poikkeus. ”Olin sairaana melkein joka kuukausi tänä vuonna. Minulla oli vilustumista, vatsatautia ja kaikkea siltä väliltä. Kesällä olin terve, mutta viikko ennen Karhunkierrosta poikani sai kuumeen ja korvatulehduksen. Kilpailua edeltävänä päivänä mietin, osallistunko lainkaan. Kun voitin, se oli epätodellista.”
Niin vaikean kilpailuviikon jälkeen hän tunsi kaikki esteet voitettuiksi, oppien ”aina kannattaa yrittää” -periaatteen tärkeyden. Viikkoja kilpailun jälkeen tunsin, että voisin tehdä mitä tahansa, ja minusta tuli hieman tunteellinen, kun ajattelin, miten se meni. Minun oli myös vähennettävä ja muutettava harjoitussuunnitelmaa muutamien varhaisten stressivammojen oireiden vuoksi.”
Kuusi viikkoa myöhemmin, varustautuneena mäkiharjoittelulla, hän seisoi NUTS Ylläs-Pallas 160 km:n lähtöviivalla, Suomen suosikkipaikassaan juosta. ”Se oli suurin kilpailuni, koska rakastan sitä paikkaa niin paljon. Olen ollut siellä monta kertaa juoksemassa yksin tai mieheni kanssa. Kilpailun aikana johdin alusta alkaen ja minun piti vain ylläpitää vauhtia.”
Noin 25 km ennen maalia hänen ja seuraavan juoksijan välillä oli muutama tunti, mutta hän vastusti ennenaikaisia juhlia. ”Mitä tahansa voi tapahtua. Ei pidä onnitella itseään liian aikaisin. Kun ylitän maaliviivan, olen voittaja saavutusteni suhteen, en vain kilpailun.”
Perheen Alppien-matkan jälkeen elokuussa, jossa Kaisa vuorotteli miehensä kanssa juoksun ja laatuajan viettämisen välillä poikansa kanssa, hän palasi valmistautumaan Vaarojen Maratonin 130 km:lle. ”Minulla oli kesken jääneitä asioita Kolilla, koska keskeytin vuonna 2020 nilkkavamman takia. Paineita lisäsi se, etten halunnut osallistua UTTF-kiertueelle uudelleen ensi vuonna.”
Huolimatta huolista liukkaasta ja teknisestä maastosta, hän alkoi uskoa menestyksen mahdollisuuteen noin 30 km:n päässä maaliviivasta. ”Kun olin toisen kerran Kiviniemessä ottamassa vettä, siellä oli miehiä toisesta neljänteen sijaan, mikä antoi minulle energiaa. Tulin ensimmäiseksi naisten sarjassa ja kolmanneksi kokonaiskilpailussa. Kolin jälkeen minulla oli tyhjä olo, hieman kuin maratonin jälkeinen blues.”
Vaikka Ultra Trail Tour Finisher -liivi on matkalla, hän myöntää olevansa ujo tämänvuotisesta merkittävästä menestyksestään. ”Olen suomalainen enkä halua keskustella saavutuksistani. Kun ystävä vierailee, mieheni mainitsee, että olen voittanut tämän palkinnon, mutta minua nolottaa. Olen kuitenkin oppimassa juhlimaan menestystäni.”
Kuva Rami Valonen
Äitiyden ja juoksun tasapainottaminen
Pohdittuaan juoksuvuottaan ja äitiyden haasteita Kaisa jakaa kokemuksiaan ja oivalluksiaan kaikille, jotka harkitsevat tai ovat tällä hetkellä raskaana.
”Raskauteni aikana olin päättänyt pysyä aktiivisena, sisällyttäen uinnin, pyöräilyn ja pitkät kävelylenkit rutiiniini. Lasketun ajan lähestyessä säädin juoksumatkojani, ottaen huomioon kasvavan vatsan ja lisäpainon aiheuttaman epämukavuuden. Onneksi pystyin harjoittelemaan synnytykseen asti, keskittyen uimiseen jopa synnytystä edeltävänä päivänä.”
Synnytyksen jälkeen hän jatkoi pyöräilyä ja hiihtoa ennen asteittaista paluutaan juoksuun. ”Noin 2–3 kuukautta synnytyksen jälkeen liityin CrossFit-treeneihin uusille äideille, sisällyttäen vauvani rutiiniin. Se ei ollut ilman haasteita, mutta tukeva kumppani oli ratkaisevan tärkeä. Mieheni otti vastuun vanhemmuudesta ja oli läsnä jokaisessa kilpailussa, kannustaen minua.”
Photo Rami Valonen
He järjestivät aikataulunsa, hyödynsivät päiväunet harjoitteluun, ja hänen miehensä otti jopa vanhempainvapaata kesällä tukeakseen Kaisan harjoittelua ja pyrkimystä tulla Pilates-opettajaksi. ”Se oli ratkaistava palapeli, mutta tiimityö teki sen mahdolliseksi. Vaikka aikataulu on kiireinen, harjoittelun sisällyttäminen päivittäiseen elämään on saavutettavissa, olipa kyseessä sitten juoksu töihin, juoksurattaiden käyttö tai kotikuntosalin hyödyntäminen.”
Hänen neuvonsa raskaana oleville tai synnytyksen jälkeisille naisjuoksijoille on kuunnella omaa kehoa. ”Harjoittele sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä raskauden aikana, tunnustaen, että se on väliaikainen vaihe. Synnytyksen jälkeen aloita juoksu uudelleen asteittain, yrittäen nauttia prosessista ilman kiirettä.”
--
Olitpa kokenut polkujuoksija, uusi vanhempi, joka navigoi synnytyksen jälkeisen kunnon haasteissa, tai joku, joka etsii inspiraatiota, ota askel eteenpäin. Seikkailu odottaa – ota yhteyttä Aonach Sports Nutrition Coachiin saadaksesi neuvoja aloittamiseen.