Satu Lipiäisen vuosi on ollut täynnä maailmanennätyksiä ja Spartathlonin valloitusta, mikä on jättänyt hänet kunnioitusta herättävään asemaan. Tule mukaan syventymään tämän suomalaisen poikkeukselliseen saagaan, joka on juossut susien kanssa.
Ultrakestävyysjuoksija Satu Lipiäisen vuosi oli täynnä: hän teki uuden 12 tunnin juoksun maailmanennätyksen ja sijoittui kolmanneksi Kreikan uuvuttavassa Spartathlonissa. On ymmärrettävää, että vuoden 2024 kisojen löytäminen, jotka motivoivat häntä, on ollut haastavaa. Siitä huolimatta hän löysi inspiraatiota palaamalla helmikuun lopussa Endurance 24h -tapahtumaan Espoon kaupunkiin.
Ennen 24 tunnin juoksua 390 metrin sisäradalla hän kuvaili kilpailua Aonachille "henkisesti vaikeaksi" ja paikaksi, jossa "mitä tahansa voi tapahtua". Hänen analyysinsä osoittautui valitettavasti tarkaksi, sillä hän kirjasi ultrajuoksuuransa ensimmäisen DNF:n, mikä jätti hänet pettyneeksi ja hämmentyneeksi.
”Jalkani kipeytyivät jo ensimmäisestä tunnista lähtien, eivätkä kehoni ja mieleni toimineet sillä tasolla, jota tavoittelemani suoritus vaati. Harkitsin lopettamista noin seitsemän tunnin kohdalla, mutta ajattelin, että se saattaisi olla okei, mutta tilanne vain paheni; keskeytin 16 tunnin jälkeen. Se oli fiksu valinta tänään, ja toivottavasti seuraava kerta on parempi”, hän sanoo optimistisesti.
Ennätysmäinen matka
Juokseminen on ollut merkittävä osa Satu Lipiäisen elämää 20 vuoden ajan. Mikään ei kuitenkaan valmistanut häntä Kokkola Ultra Runiin, jossa hänestä tuli ensimmäinen pohjoismaalainen, joka teki virallisen ultrajuoksun matkan maailmanennätyksen. Jos ei olisi ollut hänen miehensä Kallen kannustavia sanoja, loppu olisi ollut täysin erilainen.
”Aloin tuntea oloni hirveäksi noin kolmen tunnin jälkeen ja harkitsin lopettamista. Kalle, jolla on ollut tärkeä rooli juoksu-urallani, käski minun jatkaa, mutta hidastaa vauhtia. Erilaiset henkiset ja fyysiset ongelmat alkavat yleensä hiipiä kuuden tunnin kohdalla, mutta tällä kertaa ei ollut mitään, mikä erottaisi sen mistään edellisestä kilpailusta.”
Kun jännitys kasvoi radalla maailmanennätyksen mahdollisuudesta noin kymmenen tunnin kohdalla, kaiken huomion kohteena oleminen väsytti, eikä hän välittänyt. Jälleen kerran Kalle puuttui asiaan ja kertoi hänelle vaaditusta vauhdista viimeisellä tunnilla historian tekemiseksi.
”Silloin päätin yrittää. Pystyin helposti parantamaan vauhtiani ja tiesin tekeväni uuden maailmanennätyksen. Viimeinen tunti oli maaginen ja on yksi suosikkikohtauksistani ultrajuoksu-urallani. On myös ollut epätodellinen tunne tietää, että tuskin koskaan tulen parantamaan sitä.
12 tunnin juoksun päätteeksi hän voitti naisten ja kokonaiskilpailun ennätystuloksella 153,600 km. ”Sen jälkeen olen sanonut, että välttelen 12 tunnin kilpailuja, koska on vaikeaa parantaa, kun juoksee täydellisen kilpailun. Mikä motivoi juoksemaan puoli päivää, jos et voi parantaa?”
Unelmien ja haasteiden valloittaminen
Vaikka 12 tunnin juoksut ovat poissa Satu Lipiäisen kilpailukalenterista lähitulevaisuudessa, mikään ei estänyt häntä osallistumasta historialliseen vuosittaiseen 246 kilometrin ultra-maratoniin Ateenasta Spartaan Kreikassa.
”Spartathlon on ollut suurin unelmani pitkään. Olin kymmenvuotias, kun kuulin tästä kilpailusta ensimmäisen kerran ja päätin osallistua siihen jonain päivänä. Kun aloitin ultrajuoksun vuonna 2017, päätin osallistua, kunhan saavutin karsintastandardin, joka sallii minun osallistua suoraan ilman arvontaa.”
Spartathloniin hän tarvitsi tuloksen, joka oli 25 % parempi kuin minimikriteerit. Saavutettuaan tämän vuoden 2021 loppuun mennessä hän pääsi osallistumaan jo vuonna 2022. Hänen kunnianhimonsa oli kuitenkin kilpailla 100 kilometrin maailmanmestaruuskilpailuissa, joten hän piti viime vuotta sopivana ajankohtana unelmansa toteuttamiseen.
Hänen kisansa oli täynnä tunne-elämän ylä- ja alamäkiä, kuten reitin korkeusvaihtelut merenpinnasta 1200 metriin. ”Haastavin osuus oli pimeässä, kun olin yksin, ja ympärilläni ulvoi susimaisia eläimiä. Pelkäsin niin paljon, että melkein soitin Kallelle hakemaan minut autolla.”
Viimeisten tuntien aikana hän tunsi olonsa tyhjäksi ja hämmentyneeksi. Kisa oli ollut helpompi kuin odotettiin, mutta toinen pelottava hetki lähestyi. ”Noin neljä kilometriä maalista ajattelin, että olin eksynyt. Ajattelin, että jos minun täytyy kääntyä takaisin ja palata reitille, en enää jaksa. Onneksi olin oikealla tiellä, ja Spártin kaupunki lähestyi.”
Villeistä koiraeläimistä ja reittisekaannuksista huolimatta Satu Lipiäinen muistaa lämpimästi ylpeän hetken, jolloin hän ohitti norjalaisen juoksijan noin 120 kilometrin kohdalla, ja kaksi suomalaista johti naisten kilpailua.
”Noora Honkala johti, ja minä olin toisena, mutta sitten Yhdysvaltain Camille Herron tuli ja ohitti meidät molemmat, voittaen kilpailun. Hän ohitti minut nopeasti ja itsevarmasti vuoristolaskussa, jonka otin varovaisesti, mikä on yksi syy, miksi tiedän, että aikaani radalla voi parantaa pienellä lisäriskillä.”
Kunnianhimon ja itsensä huolehtimisen tasapainottaminen
Vaikka Satu Lipiäisen kausi sisälsi maailmanennätyksiä ja lapsuuden unelmien toteutumista, hänellä ei ollut suunnitelmia hidastaa vauhtia vuoteen 2024 mennessä. ”Voin edelleen kehittyä, ja parhaat tulokset ovat edessä. Kun olet saavuttanut kolmannen sijan Spartathlonissa, tiedät silti, että kaksi naista on sinua nopeampia. Ja se luku on pienennettävä nollaan.”
Hänen sanansa ovat todellisen kilpailijan sanoja, mutta hän tietää myös liiallisen itsensä pakottamisen vaarat. 16-vuotiaana hän kohtasi takaiskun ylikuntoilusta jalkaongelman vuoksi. Jättäen lääketieteelliset neuvot huomiotta hän pakotti itsensä liialliseen hiihtoon, pyöräilyyn ja uimiseen, mikä johti fyysiseen uupumukseen ja neljän vuoden toipumisprosessiin.
Kokemuksesta puhuen hän neuvoo myös välttämään ravinnon liiallista monimutkaistamista. ”Vaikka pienet optimoinnit voivat tarjota vähäisiä etuja, ne johtavat usein pitkäaikaisiin ongelmiin. Terveiden harjoituspäivien määrä on todella tärkeää. Keskity riittävän energiansaannin varmistamiseen sen sijaan, että asettaisit lukuisia ravintosääntöjä ja rajoituksia.”
Noshtin urheilulähettiläänä hän on oppinut, että ravinto kilpailun aikana voi olla helppoa. ”Kun aloitin ultrajuoksun, kokeilin erilaisia ravitsemusvaihtoehtoja, mukaan lukien suklaapatukoita ja appelsiinimehua. Kuitenkin kokemukseni kasvaessa olen yksinkertaistanut lähestymistapaani.”
24 tunnin kilpailussa hän luottaa yksinomaan Nosht High Energy Sports Drinkseihin ja Nosht Jollos Energy Chews -juomiin. ”Tämä energiantarjoamissuunnitelma on parantanut huomattavasti kilpailujani, sillä minulla ei enää ole vatsaongelmia ja tunnen oloni riittävän tankatuksi. Lyhyemmissä, alle 12 tunnin kilpailuissa tavoittelen 80–90 grammaa hiilihydraatteja tunnissa, kun taas pidemmissä kilpailuissa, kuten Spartathlonissa, pudotan 65 grammaan tunnissa.”
Korvaamaton tukijärjestelmä
Tietenkin Kallen kaltainen henkilö rinnallasi on korvaamaton. Hänellä on ollut olennainen rooli Satu Lipiäisen harjoittelumatkalla siitä lähtien, kun hän aloitti ultrajuoksu-uransa noin kahdeksan vuotta sitten.
”Kalle kulki mukanani pyörällä juoksujen aikana, jopa istuen vieressäni, kun juoksin juoksumatolla talvikuukausina. Alusta alkaen hän on ollut jatkuva tuki ultrajuoksussa ja arjessamme. Hänen joustavuutensa mahdollistaa juoksuharrastukseni, ja hän huolehtii ravitsemuksestani kilpailuissa varmistaen, että saan kaiken tarvittavan ajoissa.”
Vuoden 2024 ensimmäisen kilpailun ollessa takana Sadun kilpailukalenteri alkaa vähitellen muotoutua. Yksi kohokohdista on paluu Kokkola Ultra Runiin toukokuussa, tosin kuuden tunnin tapahtumaan, jossa hän rikkoi maailmanennätyksen. Vuoden pääkilpailun suhteen hän on epävarma Spartathlonin paluun tai IAU 100 km:n maailmanmestaruuskilpailujen Intiassa välillä.
Valinnastaan riippumatta Aonach tietää, että hän juoksee susien kanssa, Kallen vankkumattoman tuen kannustamana.
--
Oletko kiinnostunut Satu Lipiäisen valmistautumisesta ja kokemuksista Spartathlonissa? Sukella hänen matkaansa, joka on täynnä harjoittelua, henkistä lujuutta ja voitokkaita kilpailupäivän strategioita. Tutustu hänen Kreikan salama: Satu Lipiäisen Spartathlon-opas -blogikirjoitukseensa – tulossa pian!